[51] Kuurouden lisäksi huonontui hänen yleinen terveytensä päivä päivältä. Lokakuussa 1816 oli hän hyvin sairas katarrin johdosta. Kesällä 1817 sanoi hänen lääkärinsä, että se oli rintatautia. Talvella 1817—1818 levottuutti hän itseään tällä luulotellulla keuhkotaudilla. Sitten puhkesi äkillinen reumatismi 1820-1821, keltatauti 1821, silmän sidekalvon tulehdus 1823.
[52] On huomion arvoista, että tästä vuodesta alkaa hänen musiikkinsa tyyli muuttua, ensimäiseksi sonaatissa op. 101.
Beethovenin keskusteluvihot, jotka käsittävät yli 11,000 käsinkirjoitettua sivua, löytyvät nykyään koottuina Berlinin Kuninkaallisessa kirjastossa.
[53] Schindler, joka vuodesta 1819 oli Beethovenin uskottu ystävä, oli tavannut hänet jo 1814; mutta Beethovenin oli ollut hyvin vaikeaa lahjoittaa hänelle ystävyyttään; hän kohteli Schindleriä alussa ylpeällä halveksinnalla.
[54] Ks. Wagnerin erinomaisia kirjoituksia Beethovenin kuuroudesta (Beethoven, 1870).
[55] Hän rakasti eläimiä ja sääli niitä. Historioitsija Frimmelin äiti kertoi, että hän kauan vaistomaisesti vihasi Beethovenia, senvuoksi että tämä — hänen ollessaan pieni tyttö — piti tapanaan nenäliinallaan karkoittaa pois kaikki perhoset, joita hän tahtoi ottaa kiinni.
[56] Hänellä oli aina huono asunto. Niiden kolmenkymmenen vuoden aikana, jotka hän Wienissä vietti, muutti hän asuntoa kolmekymmentä kertaa.
[57] Beethoven oli henkilökohtaisesti kääntynyt Cherubinin puoleen, jota "hän aikalaisistaan piti suurimmassa arvossa". (Nohl: Briefe Beethovens CCL.) Cherubini ei vastannut mitään.
[58] "En kosta koskaan", kirjoittaa hän eräässä kirjeessä rva Streicherille. "Jos olen pakoitettu toimimaan toisia ihmisiä vastaan, teen ainoastaan kaikkein välttämättömimmän puolustaakseni itseäni tai estääkseni heitä tekemästä jotain pahaa."
[59] Nohl, CCCXLIII.