Melchior kiehahti.
— Mitä, mitä sinä sanot!… huusi hän. Hän pudisti poikaa käsivarresta niin kovasti, että se oli mennä sijoiltaan. Christophe vapisi yhä kovemmin, kohotti kyynärpäänsä varjellakseen itseään iskuilta ja jatkoi:
— Minä en tahdo enää soittaa. Sillä minä en ensinnäkään tahdo, että minua piestään, ja sitten…
Hän ei saanut lausettaan loppuun. Hirveä korvapuusti tukki häneltä melkein hengen kurkkuun. Melchior karjui:
— Ahaa, sinä et tahdo, että sinua piestään? Vai et tahdo?…
Iskuja tuiskusi. Christophe kirkui läpi nyyhkytystensä:
— Ja sitten… minä en pidä musiikista!… Minä en pidä musiikista!…
Hän vetäysi alas tuoliltaan. Melchior tempaisi hänet rajusti siihen takaisin ja iski hänen ranteitaan pianon reunaan ja huusi:
— Sinä soitat!
Ja Christophe huusi: