Ei tarvinnut selittää, ketä hän tarkoitti.
— Entäpä toiset? kysyi Sabina iloisesti.
— Kyllä, virkkoi Christophe aremmin. Onhan Rosa.
— Tyttöraukka! virkkoi Sabina.
He vaikenivat.
127
— Jos olisi aina sellaista kuin nyt!… huokaisi Christophe.
Sabina loi häneen nauravat silmänsä, ja laski jälleen katseensa alas,
Christophe huomasi, että Sabina teki jotain.
— Mitä te siellä teette? kysyi hän.
(Heitä erotti toisistaan sakea murattiköynnös, joka oli verhona puutarhojen välillä.)