— Hyvää ruokahalua!
Ja hän aikoi jatkaa matkaansa. Mutta tyttö kutsui häntä takaisin:
— Kuulkaa, hyvä herra! Ettekö olisi kohtelias? Auttaisitte minut alas.
Minä en pääse…
Christophe tuli takaisin ja kysyi, kuinka hän sitten oli päässyt ylös.
— Kynsilläni… Ylös on aina helppo päästä…
— Varsinkin, kun makeat marjat houkuttelevat tuolla päänne päällä…
— Niin… Mutta kun on syönyt, niin rohkeus pettää. Ei keksikään paluutietä.
Christophe katseli häneen tutkivasti. Hän sanoi:
— Siellähän on hyvä olla. Olkaa siinä vaan! Minä tulen teitä katsomaan huomenna. Hyvästi!
Mutta Christophe ei kuitenkaan lähtenyt, vaan seisoi siinä tytön alapuolella.