— Mitä sinä nyt sanot hänelle?
— Että äitini tuli kipeäksi… kuoli… mitä vaan!
Christophea vaivasi, että Aada jutteli niin keveästi.
— Minä en tahtoisi, että sinä valehtelet.
Aada närkästyi.
— Ensinnäkin, minä en valehtele koskaan… Ja toiseksi, enhän voi hänelle sanoa, että…
Christophe kysyi puoleksi kujeillen, puoleksi vakavasti:
— Ja miksi et?
Aada nauroi, hän kohautti hartioitaan ja sanoi, että Christophe oli hävytön ja huonosti kasvatettu; ja ettei hän ollut ottanut häntä holhoojakseen.
— Eikö minulla siihen ole oikeutta?