— Sen tähden, että minä rakastan sinua.
— Siis sinä rakastaisit minua vielä silloinkin, jos minä en rakastaisi sinua?
— Niin.
— Ja jos minä rakastaisin toista, rakastaisitko sinä minua yhä?
— Ah, sitä en tiedä… Enpä luule… Joka tapauksessa olisit sinä viimeinen, jolle enää tulisin sitä sanomaan.
— Mitä siinä sitten olisi muuttunut?
— Paljonkin. Ehkä minä itse. Mutta varmasti sinä.
— Mitä se siihen vaikuttaisi, jos minä olisin muuttunut?
— Se vaikuttaisi kaiken. Minä rakastan sinua sellaisena kuin nyt olet. Jos sinusta tulisi toisenlainen, en vastaisi, että sinua enää rakastaisin.
— Sinä et minua rakasta, et minua rakasta! Mitä tuo tuollainen saivartelu on. Ihminen rakastaa tai ei rakasta. Jos sinä rakastat minua täytyy sinun rakastaa minua sellaisena kuin olen, teinpä mitä tahansa, aina…