— Silloin sinua rakastaisin typeryksen tavalla.
— Sellaisena juuri minä tahdon rakkautta.
— Siinä tapauksessa olet erehtynyt, sutkautti Christophe; minä en ole se mies, jota siihen kaipaat. Minä tahtoisin, etten silloin voisi sinua rakastaa. Enkä minä tahdo rakastaa siten.
— Sinä olet kovin ylpeä älystäsi. Sinä rakastat enemmän älyäsi kuin minua.
— Enpäs, minä rakastan sinua, sinä hävytön, enemmän kuin sinä itse itseäsi. Rakastan sinua sitä enemmän, kuta kauniimpi ja parempi sinä olet.
— Sinä olet koulumestari, vastasi Aada harmissaan.
— Niinkö luulet? Minä rakastan sitä, mikä on kaunista. Ruma minua inhoittaa.
— Minussakinko?
— Varsinkin sinussa.
Aada polkaisi vimmoissaan jalkaansa: