— Niin ollen, jatkoi Aada kietoen kätensä hänen kaulaansa, miksi siis olisit minulle vihoissasi, jos minä rakastaisin toista ja sanoisin sen sinulle.
— Älä kiusaa minua aina.
— Enhän minä kiusaa: en sano, että rakastan toista; päin vastoin: minä en rakasta… Mutta joskus, jos minä rakastaisin…?
— No niin, miksi sitä nyt ajatella?
— Mutta minä tahdon sitä ajatella… Ethän olisi siitä minulle vihainen? Ethän voisi olla siitä vihainen?
— En olisi vihainen, minä sinut vain jättäisin, siinä kaikki.
— Jättäisit minut? Mutta minkä tähden? Jos minä sinua yhä rakastaisin.
— Rakastaen samalla toista?
— Niin. Sellaistakin tapahtuu.
— Kyllä; mutta sitä ei tapahdu meille.