— Miksi ei?
— Siksi, että silloin, kun sinä rakastat toista, minä en sinua rakasta, hyvä ystäväni, en millään ehdolla maailmassa.
— Äsken sinä juuri sanoit, että ehkä… Ah, siinä nyt näet, sinä et minua rakasta.
— Olkoon sitten niin. Se onkin sinulle parempi.
— Miksikä?…
— Siksi, että jos rakastaisin sinua silloin, kun sinä rakastaisit toista, niin voisi käydä hullusti sekä sinun että minun ja sen toisen.
— Kas nyt!… Sinä olet hullu! Minä olen siis tuomittu olemaan sinun kanssasi kaiken ikäni.
— Rauhoituhan. Sinä olet vapaa. Sinä saat jättää minut milloin tahdot.
Mutta silloin emme sano: näkemiin, vaan: hyvästi.
— Mutta jos minä yhä silloinkin sinua rakastan?
— Kun jotkut rakastavat, niin he uhraavat itsensä toistensa puolesta.