— Niin.
— Mistä ulkomailta? Tyttö vastasi:
— Minä olen ranskalainen. Christophe teki hämmästyneen liikkeen:
— Ranskalainen? En olisi sitä koskaan uskonut.
— Miksikä ette? kysyi toinen arasti.
— Te… te olette niin… vakava! vastasi Christophe.
(Tytöstä tämä ei ollut aivan suuri kohteliaisuus.)
— On niitä Ranskassakin sellaisia, vastasi hän kovin hämillään.
Christophe katsahti hänen rehellisiä pikku kasvojaan, kaarevaa otsaa, pientä, suoraa nenää, hienoa leukaa, kihahtavia poskia ja kastanjanruskeaa tukkaa. Mutta hän ei häntä nähnyt: hän ajatteli tuota kaunista näyttelijätärtä. Hän toisti:
— Kummallista, että te olette ranskalainen!… Todellakin, olette samasta maasta kuin Ofelia? Sitä ei voisi uskoa.