Hetken vaiti oltuaan Christophe lisäsi:
— Kuinka hän on kaunis!
Hän ei yhtään huomannut, että hän ikäänkuin vertaili siten toisiinsa vierustoveriaan ja tuota näyttelijätärtä ja oli ensinmainitulle epäkohtelias. Tyttö ymmärsi sen heti; mutta hän ei ollut siitä millänsäkään: sillä hän oli aivan samaa mieltä kuin Christophe. Nyt koetteli Christophe saada häneltä joitakin tietoja näyttelijättärestä; mutta tyttö ei hänestä tiennyt mitään; näki, ettei hän ollut juuri perillä teatteriasioista.
— Teistä on kai hauskaa kuulla vähän ranskaa? kysyi Christophe.
Christophe laski muka leikkiä, mutta se sattui oikeaan kohtaan.
— Ah, äännähti tyttö niin vilpittömästi, että Christophea hämmästytti; se tuntuu niin hyvältä! Minua tukahuttaa täällä.
Christophe katseli häntä nyt tarkkaavammin: tyttö puristi sormiansa nyrkkiin ja näytti vaivatulta. Mutta sitten ajatteli tyttö pian, että ehkäpä hänen sanansa loukkasivat Christophea, ja silloin hän jatkoi:
— Oh, anteeksi, en tiedä oikein, mitä puhelen. Christophe purskahti nauruun:
— Älkää joutavaa puolustelko! Te olette aivan oikeassa. Ei tarvitse olla ranskalainen, muutenkin täällä tukehtuu. Puh!
Christophe kohautti hartioitaan ja veti henkeä sisäänsä.