— Hän ei ole minkään arvoinen, ei kelpaa mihinkään, jatkoi Christophe.
Hänellä ei ole ääntä, ei makua, ei taitoa, ei lahjojen varjoakaan.
Olipa onni, että ette olleet äsken häntä kuulemassa!
Roussin'in ilmeet yhä enemmän nyrpistyivät. Hän keskeytti
Christophe'in, sanoen äreällä äänellä:
— Minä tunnen nti de Sainte-Ygraine'in. Hän on erittäin lahjakas taiteilijatar. Minä ihailen häntä sangen suuresti. Kaikki pariisilaiset, joilla on makua, ovat samaa mieltä kuin minä.
Hän käänsi selkänsä Christophe'ille, joka näki hänen tarjoavan käsivartensa näyttelijättärelle ja poistuvan hänen kanssansa. Kun Christophe seisoi siinä ällistyneenä, tarttui Sylvain Kohn, joka nautinnolla oli katsellut näytelmää, hänen käsivarteensa ja sanoi nauraen, heidän laskeutuessaan yhdessä teatterin portaita:
— Te ette siis tiedä, että hän on Roussin'in rakastajatar?
Christophe ymmärsi. Näytelmä olikin siis puuhattu häntä, eikä suinkaan Christophe'ia varten! Hänelle selvisi nyt, miksi Roussin oli niin innostunut asiaan ja miksi hän ei säästänyt uhrauksia, sekä myös hänen apulaistensa into. Sylvain Kohn kertoi hänelle Sainte-Ygraine'in tarinan: hän oli ollut varietee-diiva ja esiintynyt menestyksellä useissa sen lajin teattereissa; sitte hänet oli vallannut kunnianhimo, kuten usean hänen kaltaisensa, esiintyä jollakin näyttämöllä, joka olisi arvokkaampi hänen lahjoilleen. Hän luotti siihen, että Roussin toimittaisi hänet Oopperaan tai Koomilliseen oopperaan; ja Roussin, joka ei parempaa toivonut, piti Davidin esitystä sopivana tilaisuutena jolla voisi vaaratta näyttää pariisilaiselle yleisölle uuden tragediennen lyyrillisiä lahjoja osassa, joka ei juuri laisinkaan vaatinut dramaattista toimintaa, ja joka salli hänen muotojensa kauneuden esiintyä täydessä valaistuksessaan.
Christophe kuunteli tarinan loppuun saakka; sitte hän irroittautui
Sylvain Kohnin käsikoukusta ja purskahti nauruun. Hän nauroi kauan.
Lakattuaan nauramasta sanoi hän:
— Te tympäisette minua. Te tympäisette minua kaikki. Taide ei merkitse teille mitään. Kaikessa ovat aina vain naiset kysymyksessä. Kokonainen ooppera esitetään jonkun tanssijattaren tai laulajattaren vuoksi, jonkun herran rakastajattaren tai rouvan rakastajan vuoksi. Te ette ajattele muuta kuin sikamaisuuksia. En voi suuttuakaan teihin: te olette kerta kaikkiaan sellaisia ja saatte sellaisiksi jäädä, jos se teitä huvittaa. Rypekää vain kaukalossanne. Mutta erotkaamme: me emme ole luodut elämään yhdessä. Hyvästi.
Hän jätti Kohnin; ja kotia tultuaan hän kirjoitti Roussin'ille, että hän peruuttaa teoksensa esittämisen, peittelemättä häneltä edes niitä syitä, jotka sen aiheuttivat.
Tällä teollaan rikkoi Christophe välinsä Roussin'iin ja koko hänen nurkkakuntaansa. Hän sai kohta tuntea sen seurauksia. Sanomalehdet olivat jo pitäneet pientä melua aiotusta esityksestä, ja nyt laverreltiin säveltäjän ja laulajattaren välisestä riidasta. Muuan konsertin johtaja otti esittääkseen teoksen eräässä sunnuntaimatineassaan. Tämä menestys muodostui kuitenkin täydelliseksi onnettomuudeksi Christophe'ille. Teos esitettiin — mutta sille vihellettiin. Kaikki laulajattaren ystävät olivat päättäneet läksyttää tuota hävytöntä säveltäjää; ja muu osa yleisöä, joka piti tuota sinfoonista runoelmaa ikävänä, yhtyi kernaasti pätevien henkilöiden tuomioon. Kaiken muun onnettomuuden lisäksi oli Christophe ollut kyllin varomaton, suostuessaan näyttämään esittäjäkykyään ja soittamaan samassa konsertissa piano-osat eräästä fantasiasta pianolle ja orkesterille. Yleisön pahansuopa mieliala, jota Davidin esityksen aikana oli hillinnyt halu säästää esittäjiä, purkautui täysin valloilleen tekijän itsensä esiintyessä, — jonka soitto ei muuten ollut aivan moitteetonta. Christophe, jota yleisön melu hermostutti, katkaisi äkkiä soittonsa keskellä kappaletta ja luoden karkeanpilkallisen katseen kuulijakuntaan, joka heti oli käynyt äänettömäksi, alkoi soittaa renkutusta: "Malbrough lähti sotaan!" — ja sanoi senjälkeen ilkeästi: