vakavaa ja iloista elämää,
Avec ses flûtes d'or et ses flûtes d'ébène,
("Elämää kultaisin huiluin ja ebenpuisin huiluin"),
uskonnollista iloa, uskoa, joka pursuu sieluista kuin lähde,
Pour qui toute ombre est claire…
("Jolle kaikki varjot ovat kirkkaat…")
ja hyvää tuskaa, joka liekuttaa ja hymyilee
De son visage austère, d'où descend
Une clarté surnaturelle,…
("Ankarin kasvoin, joilta säteilee yliluonnollinen kirkkaus…"),
sekä