La mort sereine aux grands yeux doux,
("Tyynen kuoleman suurin, hellin silmin").
Kokonainen sinfonia sopusointuisia ja puhtaita ääniä. Ainoakaan ei ollut sellainen laumojen mahtipontinen pasuuna kuin Corneille ja Victor Hugo; mutta kuinka paljon syvempää ja vivahdusrikkaampaa tämä yhteissoitto oli! Nykyaikaisen Europan rikkainta musiikkia.
Olivier sanoi Christophelle, joka oli tullut hiljaiseksi:
— Ymmärrätkö nyt?
Christophe puolestaan viittasi häntä vain olemaan hiljaa. Vasten tahtoaankin, ja vaikka hän piti miehekkäämmästä musiikista, nautti hän näistä hiljaa suhisevista sielun metsistä ja sorisevista puroista. Ne lauloivat keskellä kansojen hetkisiä kamppailuja maailman ikuista nuoruutta,
Bonté douce de la Beauté,
("Kauniin onnekasta hyvyyttä"),
sillaikaa kuin ihmiskunta,
Avec des aboiements d'épouvante et des plaintes,
Tourne en rond dans un champ aride et ténébreux,