Christophe otti häntä hellästi kädestä:

— Rakas Olivier, vastasi hän rakastan sinua enemmän kuin omaa itseäni. Mutta anteeksi, en rakasta sinua enemmän kuin elämää, rotujemme aurinkoa. Minua kauhistuttaa yö, johon teidän väärä edistyksenne minua vetää. Kaikissa teidän kieltäytyvissä sanoissanne piilee buddhalainen Nirvana. Elämä yksinään on elämää, silloinkin kuin se tappaa. Meillä ei ole tässä maailmassa muuta valittavaa kuin joko kuluttava liekki tahi yö. Vaikka unelmat ennen iltahämärää ovat alakuloisen suloiset, en tahdo tällaista rauhaa, kuoleman edeltäkävijää. Pohjattomien äärettömyyksien hiljaisuus kammottaa minua. Paiskatkaa uusia puita tuleen! Vielä! Lisää! Ja minutkin, jos vaaditaan. Minä en tahdo, että tuli sammuu. Jos se sammuu, tulee meistä loppu, tulee loppu kaikesta, mitä on.

— Tunnen äänesi, vastasi Olivier; se nousee muinaisen barbaarisuuden syvyyksistä.

Hän otti hyllyltä erään hindulaisen runokirjan ja luki seuraavan ylevän
Krishna-jumalan lauselman:

"Nouse, ja taistele päättävällä sydämellä. Välittämättä ilosta tai surusta, hyödystä tai tappiosta, voitosta tai häviöstä taistele kaikin voimin…"

Christophe otti kirjan Olivierin käsistä ja jatkoi:

— … Minulla ei ole maailmassa mitään, joka minua pakottaa toimeen: ei ole mitään, joka ei olisi minun; ja kuitenkaan en luovu taistelusta. Jos en taistelisi, alati ja lakkaamatta, enkä näyttäisi ihmisille esimerkkiä, jota heidän tulee seurata, niin kaikki ihmiset hukkuisivat. Jos minä hetkeksikin lakkaisin toimimasta, syöksisin maailman kaaokseen, ja minä tappaisin elämän.

— Elämä, toisti Olivier; mikä on elämä;"

— Tragedia, huudahti Christophe. Eläköön!

Hyökyaallot laskeutuvat. Kaikki koettivat jonkinlaisella salaisella pelolla unohtaa koko tapahtuman. Kukaan ei näyttänyt muistelevankaan, millaista oli ollut. Siitä ilosta, millä ihmiset tarttuivat jälleen elämään, tavalliseen, arkipäiväiseen elämään, jonka arvon tietää vasta silloin kuin se on häiriytynyt, saattoi huomata kuitenkin, että he ajattelivat sitä vielä. Nautittiin kaksinkertaisesti niinkuin ainakin vaarallisen hetken jälkeen.