Martta hymyili surumielisesti.
— Olen.
— Niinkö? Oikeinko totta olet onnellinen?
— Etkö sitä sitten usko?
— Kyllä. Mutta…
Jacqueline keskeytti.
— Mitä mutta?
— Minä tahtoisin olla onnellinen, mutta en samalla tavalla kuin sinä.
— Pikku raukka! Minäkin toivoisin sinulle sitä, sanoi Martta.
— Sillä, jatkoi Jacqueline pudistaen varmasti päätänsä, minä en ensinnäkään voisi olla onnellinen sillä tavoin kuin sinä.