— Entä viinit… Minä olen holkkinut joka väriä!
Olivier keskeytti hänet ja kysyi, ketä siellä oli muita vieraita.
— Vieraita?… En tiedä. Siellä oli Gamache, mukava mies, suora kuin kulta; Clodomir, artikkelin kirjoittaja, mainio poika; kolme, neljä sanomalehtimiestä, joita en tuntenut, oikein hupaisia miehiä, kaikki erinomaisen ystävällisiä minulle, kunnon miesten kermaa.
Olivier ei näyttänyt liioin uskovan Christophen vakuutuksia. Christophe kummasteli, että Olivier oli niin vähän haltioitunut.
— Etkö sinä ole lukenut sitä artikkelia? kysyi hän ystävältään.
— Olen kyllä. Entä sinä, oletko sinä sen lukenut?
— Kyllä… Nimittäin, silmäilin sitä. En ennättänyt oikein.
— No, jospa nyt lukisit.
Christophe luki. Ensimäiset rivit nähdessään hän huudahti kummastuksesta.
— Oh, mitä roskaa! sanoi hän.