— Niinkuin ei kaikki ihmiset tuntisi toisiaan Parisissa. Te olette nyt muodissa, tekin. Mutta minä olin väärässä, kun puhuin teille sillä tavoin. Te olette hyvä poika, sen näen. Mutta rauhoittukaa nyt. Lyödään kämmentä! Sovitaan pois.
He antoivat toisilleen kättä ja juttelivat keskenään ystävällisesti.
Näyttelijätär sanoi:
— Se ei ole minun vikani, ymmärrättekös. Minä olen saanut ihmisistä sellaisia kokemuksia, että olen tullut epäluuloiseksi.
— Olen minäkin heihin nähden pettynyt, hyvin usein, sanoi Christophe.
Mutta minä luotan heihin aina.
— Näenpä, että olette syntynyt umpisilmäksi.
Christophe purskahti nauruun:
— Kyllä, olen niellyt yhden ja toisen kärpäsen elämässäni; mutta se ei haittaa. Minulla on hyvä vatsa. Syönpä suurempiakin elukoita, kokonaisen härkäsen, ja tarvittaessa sellaisiakin raukkoja, jotka karkaavat kimppuuni. Ja siitä voin ainoastaan paremmin.
— Teillä on oikea sisu, sanoi näyttelijätär; te olette mies.
— Ja te, te nainen,
— Se ei ole paljoa, se.