— Se on kaunista, sanoi Christophe, ja se juuri voi olla niin hyvää!
Françoise nauroi ja toisti:
— Se juuri! Mutta mitä maailma tekee sille juuri?
— Täytyy puolustaa itseään.
— Silloin ei sitä hyvyyttä kauan kestä.
— Se johtuu siitä, ettei sitä ole tarpeeksi.
— Ehkäpä. Ja sitäpaitsi saattaa kärsimystä tulla liiaksi. On olemassa liika, joka kuivettaa sielun.
Christophe alkoi jo syvästi sääliä häntä. Mutta sitten hän muisti, millainen näyttelijätär oli äsken ollut häntä kohtaan…
— Te aiotte kai taas puhua hupaisesta lohduttelijan toimesta…
— En, vastasi Françoise, en aio enää. Minä tunnen, että te olette hyvä, että olette suora. Kiitokset. Mutta älkää puhukokaan mitään. Sillä te ette voi tietää… Kiitän teitä.