Tultiin Parisiin. He erosivat toisistaan, eivät ilmoittaneet toisilleen osoitettaan eivätkä kutsuneet toisiaan käymään luonansa.
Pari kolme kuukautta myöhemmin tuli näyttelijätär itse soittamaan
Christophen ovikelloa.
— Tulen teidän luoksenne. Minun pitää saada vähän puhua kanssanne.
Olen ajatellut teitä joskus sen kohtaamisemme jälkeen.
Hän asettui istumaan.
— Ainoastaan tuokio. Minä en häiritse teitä kauan.
Christophe aikoi puhua. Françoise sanoi:
— Pari minuuttia vain, voitteko odottaa? He olivat vaiti. Sitten sanoi
Françoise hymyillen:
— Minä en jaksanut tätä enää. Nyt on jo parempi.
Christophe aikoi ruveta kyselemään, mikä hänen oli.
— Ei, ei sellaista, sanoi näyttelijätär.