Hän nousi lähettilään asunnon sisäportaita, ja kuuli sisältä vasarain pauketta. Etuhuoneessa vallitsi epäjärjestys, se oli täynnä laatikoita ja matka-arkkuja. Lakeija vastasi, ettei kreivitär ollut tavattavissa. Mutta kun Christophe käyntikorttinsa jätettyään aikoi pettynein mielin lähteä, niin juoksi palvelija hänen perästään, pyysi anteeksi ja kehoitti häntä tulemaan takaisin. Hän vei Christophen pieneen saliin; sen matot oli otettu pois ja kääritty rullalle. Grazia ilmestyi hänen eteensä kirkas hymy huulillaan, ojentaen ylen iloissaan hänelle kättänsä. Koko Christophen typerä kauna katosi. Hän tarttui tuohon käteen yhtä syvästi onnellisena kuin se oli ojennettukin hänelle ja suuteli sitä.
— Ah, sanoi Grazia, miten olen iloinen, että te tulitte! Minä pelkäsin, että minun täytyisi lähteä näkemättä teitä!
— Lähteäkö? Aiotteko matkustaa jonnekin? Christophen sielun peitti jälleen synkkä varjo.
— Niinkuin näette, vastasi Grazia osoittaen, mikä epäjärjestys huoneessa oli; tämän viikon lopulla olemme jo poissa Parisista.
— Pitkäksi aikaa?
Grazia teki epätietoisen liikkeen:
— Sitä ei osaa sanoa.
Christophe koetti väkisinkin puhua. Hänen kurkkuaan tukehdutti.
— Minnekä te menette?
— Yhdysvaltoihin. Mieheni on nimitetty sinne lähetystön ensimäiseksi sihteeriksi.