Christophe valitti jälleen suruaan kuin äsken.
— Siis sittenkin, se loppui?
— On varmaankin parempi niin.
— Me emme näe enää toisiamme ennenkuin lähdette?
— Emme, vastasi Grazia.
— Milloinka me sitten näemme?
Grazia teki epätietoisen ja surumielisen liikkeen.
— Niinkö? Minkätähden me sitten tapasimmekaan? kysyi Christophe.
Mutta kun hän näki Grazian moittivan silmäyksen, korjasi hän kohta:
— Ei, antakaa anteeksi, minä olen kiittämätön.