— Minä tahtoisin kaiken, sanoi Christophe jurottelevasti.
Hän tunsi kuitenkin hyvin, että Grazian puhe oli vilpitöntä. Ja hän oli niin varma Graziasta, että kysyi häneltä eräänä päivänä, kauan epäröityään:
— Ettekö te milloinkaan sitten tahtoisi…?
— Mitä?
— Olla minun.
Christophe oikaisi:
— … että olisin teidän?
Grazia hymyili:
— Mutta olettehan minun, ystäväni.
— Te tiedätte hyvin mitä tarkoitan.