— Christophe-parka! En saa puhua hänelle mitään, kaikki koskee häneen.
En puhu siis enää mitään.
— Ei, ei! Puhukaa vain… Sanokaa nyt jotain.
— Mitä?
— Jotain hyvää. Grazia nauroi.
— Älkää naurako! huudahti Christophe.
— Ja te: älkää surko.
— Kuinka minä en mielestänne surisi?
— Siihen ei teillä ole syytä, sen vakuutan.
— Minkä tähden ei?
— Sen tähden, että teillä on ystävätär, joka pitää teistä.