He näkivät toisensa yht'aikaa, kumpikin omalta suunnaltaan tullen. Nainen oli mustiin puettu, hän erottui selvästi taivaan kirkkaasta taustasta; hänen takanaan juoksi kaksi lasta, pieni poika ja pikku tyttö, noin kuuden tai kahdeksan vuoden ikäisiä, leikkien ja poimien kukkasia. Muutaman askeleen päästä he tunsivat toisensa. Heidän mielenliikutuksensa näkyi heidän silmistään; mutta he eivät ilmaisseet sitä ainoallakaan voimakkaalla sanalla tai liikkeellä. Christophe oli hyvin järkyttynyt; toinen… hänen huulensa vapisivat hiukan. He pysähtyivät. Tuskin kuuluvasti lausuttiin:
— Grazia!
— Tekö täällä!
He antoivat toisilleen kättä, eivätkä puhuneet mitään. Ensin koetti Grazia päästä hiljaisuudesta. Hän sanoi, missä hän asui ja kysyi, missä Christophe. Jäykkiä ja hajamielisiä vastauksia, joita he tuskin kuuntelivatkaan ja jotka he kuulivat vasta sitten, kun he olivat jo toisistaan eronneet: niin olivat he nyt syventyneet katselemaan toisiaan. Lapset olivat tulleet heidän luoksensa. Grazia käski heidän tervehtiä Christophea. Christophella oli melkeinpä vihamielinen tunne niitä kohtaan. Hän loi heihin kylmän silmäyksen, eikä virkkanut mitään; hänen sielunsa oli pelkkää Graziaa, hän tahtoi ainoastaan tutkia hänen kauniita, hiukan kärsiviä ja vanhentuneita kasvojaan, Grazia joutui hänen tarkastelustaan hämilleen, ja sanoi:
— Haluatteko tulla tänään?
Ja hän mainitsi hotellinsa nimen.
Christophe kysyi, missä hänen miehensä oli. Grazia näytti surupukuaan. Christophe oli liian liikutettu voidakseen jatkaa. Hän erosi kömpelösti Graziasta. Mutta tuskin hän oli mennyt pari askelta, tuli hän takaisin lasten luo, jotka poimivat mansikoita, tempaisi ne rajusti syliinsä, syleili niitä ja riensi sitten pois.
Illalla tuli Christophe hotelliin. Grazia istui lasikuistilla, ikkunan vieressä. He asettuivat syrjäiseen paikkaan. Vähän väkeä; pari, kolme vanhaa naista. Christophea suututti heidän läsnäolonsa. Grazia katseli häntä. Christophe Graziaa, toistaen hänen nimeänsä aivan hiljaa.
— Minä olen muuttunut paljon, vai mitä? sanoi Grazia.
Liikutus täytti Christophen sydämen.