(Poika katseli Christopheen mairittelevasti.)
— Sinä vain ilveilet, sanoi Christophe.
— Te ette usko, että tarkoitan totta.
— En tosiaankaan.
— Se on kauheaa! Kukaan ei usko minua. Minä olen siitä surullinen.
— Minä uskon sinua, kun näen sinut työssä.
— Ruvetaan sitten heti.
— Minulla ei ole nyt aikaa. Huomenna.
— Huomiseen on liian pitkältä. Minä en jaksa kestää sitä, että te halveksitte minua kokonaisen päivän.
— Sinä alat kiusata minua!