— Ettekö ymmärrä, että jos tekisimme niinkuin tahdotte, näyttäisi siltä kuin myöntyisimme heidän sanomalehtihyökkäystensä vuoksi?
— Mitä se siihen kuuluu? virkkoi Christophe.
— Miten tahdotte! Te saatte siitä kaikkein ensimäisenä kärsiä.
Nuoren säveltäjän työ otettiin harjoitettavaksi keskeyttämättä Christophen oopperan valmistuksia. Toisen ooppera oli kolmi-, toinen kaksinäytöksinen; päätettiin esittää ne samana iltana. Christophe tapasi tuon nuoren suojattinsa: hän oli halunnut itse ensimäisenä ilmoittaa hänelle tämän hyvän uutisen. Nuorukainen vakuutteli vakuuttamasta päästyään ikuista kiitollisuuttaan.
Tietystikään ei Christophe saanut aikaan sitä, että nuoren miehen oopperan valmistus olisi ollut mallikelpoinen. Tulkinta ja näyttämöasetus tuli hieman laiminlyödyksi. Christophe ei tiennyt siitä mitään. Hän oli pyytänyt päästä kuulemaan eräitä nuorukaisen teoksen harjoituksia; hänenkin mielestään oli kappale jotakuinkin heikko, niinkuin hänelle oli sanottu; hän oli tohtinut antaa pari kolme neuvoa: ne oli otettu epäsuopeasti vastaan; Christophe oli pysynyt mielipiteessään eikä sitten ollut enää sekaantunut asiaan. Sitäpaitsi oli johtaja vaatinut tulokasta hiukan lyhentelemään kappalettaan, jos hän halusi saada sen ajoissa esitetyksi. Tekijä suostui ensin helposti tähän uhraukseen, mutta sittemmin näytti se tuntuvan hänestä tuskalliselta.
Ensi iltana ei vasta-alkajan teoksella ollut yhtään menestystä; Christophen ooppera herätti suurta huomiota. Silloin alkoivat eräät sanomalehdet mustata Christophea. He puhuivat salajuonesta; tahdottiin muka murskata nuori ja suuri ranskalainen taiteilija, väitettiin, että hänen teostaan oli silvottu saksalaisen mestarin mieliksi, Krafftin, jonka vihjailtiin kadehtivan halpamaisesti kaikkia uusia kykyjä. Christophe kohautti hartioitaan ja ajatteli:
— Hän vastaa kyllä.
"Hän" ei vastannut. Christophe lähetti hänelle erään leikkeleen noista sanomalehdistä lisäten siihen:
— Oletteko lukenut tämän?
Toinen kirjoitti hänelle nyt: