Mutta sitten lisäsi hän ylpeästi:
— On minullakin tytär.
Ja hän vertaili mielessään tyttöjä toisiinsa. Ja siitä vertailusta, jonka tulos muuten oli se, että Aurora oli muka parempi, johtui, että hänen mielikuvituksensa rakensi jonkinlaisen ystävyyssuhteen noiden tyttöjen välille, tyttöjen, jotka eivät todellisuudessa tienneet mitään toisistaan; jopa se vertailu lähensi Christophea salaa itseensä Lévy-Coeuriinkin.
Kun Christophe tuli takaisin Saksasta, kuuli hän, että "tyhmä pikkukaritsa" oli kuollut. Hänen isän-itsekkyytensä muisti silloin kohta:
— Jospa minun lapselleni olisi käynyt näin!
Ja hänessä heräsi Lévy-Coeuriä kohtaan suunnaton sääli. Ensi puuskassa hän aikoi kirjoittaa hänelle; hän alkoi kaksikin kirjettä; hän ei ollut niihin tyytyväinen, hänelle tuli turhamainen häpeän tunne: hän ei niitä lähettänyt. Mutta kun hän muutama päivä myöhemmin sattui Lévy-Coeuriä vastaan ja näki hänen tuskankalvamat kasvonsa, voitti sääli hänessä kaikki muut tunteet: hän meni suoraan Lévy-Coeurin luokse ja ojensi hänelle molemmat kätensä. Lévy-Coeur ei enää järkeillyt, vaan tarttui Christophen käsiin. Christophe virkkoi:
— Te olette kadottanut!…
Hänen heltynyt äänensävynsä järkytti toista. Hän tunsi kuvaamatonta kiitollisuutta Christophea kohtaan… He virkkoivat muutaman tuskaa värähtelevän sanan. Kun he sitten lähtivät kumpikin suunnalleen, ei enää ollut jäljellä mitään, mikä ennen oli erottanut heidät toisistaan. He olivat taistelleet toisiaan vastaan: se oli kohtalokasta, epäilemättä; täyttäköön jokainen luonteensa lain. Mutta kun näkee tragikomedian lopun lähenevän, riisuu pois intohimot, joilla on itsensä naamioinut ja seisoo toisen edessä paljain kasvoin, — molemmat ovat ihmisiä, jotka eivät ole suuresti toisiaan parempia, ja joilla on kai oikeus antaa toisilleen kättä, kun ovat näytelleet osansa parhaansa mukaan.
Georges Jeanninin ja Auroran häät oli päätetty pitää ensimäisinä kevätpäivinä. Christophen terveys heikkoni nopeasti. Hän huomasi, että hänen lapsensa katselivat häntä levottomasti. Kerran kuuli hän heidän puhuvan hiljaa keskenään. Georges sanoi:
— Kuinka hän näyttää huonolta! Hän saattaa sairastua.