— En tahdo enää teitä kadottaa. Minä olen etsinyt teitä niin kauan.
— Heitä huolesi. Me emme eroa enää sinusta koskaan.
— Oi, virta vie minua!
— Virta, joka sinua vie, kuljettaa kanssasi meitä.
— Minne kuljemme?
— Sinne, jossa olemme aina yhdessä.
— Pianko?
— Katso.
Ja Christophe ponnisti viimeiset voimansa kohottaakseen päätänsä, — (hyvä Jumala, miten se oli raskas!) — ja näki virran, yli äyräittensä paisuneena: se peitti pellot ja niityt, se vyöryi ylhäisenä, hiljaa, melkein liikkumatta. Ja taivaanrannalla välkähti kuin teräs, näytti rientävän häntä kohti hopeinen aaltoviiva, joka värisi auringonpaisteessa. Valtameren pauhu… Ja hänen onnesta raukeava sydämensä kysyi:
— Onko se Hän?