Maailmankaikkeuden olemukseen sulautunut ihminen.
I
Tummat, rauhalliset silmät. Pieni, heikko mies, kasvot laihat, korvat suuret, ulkonevat. Päässä valkea myssy, verhona valkea, karhea kangas, jalat paljaat. Elää riisistä ja hedelmistä, juo vain vettä, makaa lattialla, nukkuu vähän, tekee työtä lakkaamatta.
Hänen ulkomuodossaan ei ole mitään eriskummallista. Alussa herättää hänessä huomiota vain suuren kärsivällisyyden ja suuren rakkauden ilme. Pearson, joka näkee hänet v. 1913 Etelä-Afrikassa, johtuu muistamaan Fransiskus Assisilaista. Hän on yksinkertainen kuin lapsi, [2] lempeä ja kohtelias, yksinpä vastustajilleenkin, [3] ehdottoman rehellinen. [4] Hän arvostelee itseään nöyrästi, on siinä määrin tunnontarkka, että tuntuu kuin epäilevän ja sanovan: »Olen erehtynyt»; ei peitä koskaan erehdyksiään, ei käytä kompromissia eikä diplomatiaa, karttaa liioiteltua kaunopuheisuutta, ei ainakaan ajattele sitä; [5] hän inhosi kansan mielenosoituksia, joita hänen henkilönsä oli aiheuttanut ja joissa hänen heikot jäsenensä olivat joskus ruhjoutumisen vaarassa, jollei hänen ystävänsä Maulana Šaukat Ali olisi vankalla ruumiillaan ollut suojamuurina hänelle — hän oli sanan täydessä merkityksessä sairas väkijoukon häntä ihaillessa; [6] pohjimmaltaan hän epäilee ja inhoaa hillitöntä rahvasta, hän tuntee olonsa mukavaksi vain vähemmistössä ja itsensä onnelliseksi vain yksinäisyydessä, kuunnellessaan omantunnon hiljaista pientä ääntä, joka käskee ja säätää… [7]
Tässä siis mies, joka on nostattanut kapinaan kolmesataa miljoonaa ihmistä, järkyttänyt Brittein valtakuntaa ja tuonut ihmispolitiikan huomioon mahtavimman kansainliikkeen, mikä liki kahdentuhannen vuoden aikana on kuohuttanut maailmaa.
* * * * *
Hänen oikea nimensä on Mohandas Karamchand Gandhi. Hän syntyi Luoteis-Intiassa, pienessä, puolittain itsenäisessä Porbandar nimisessä valtiossa sen samannimisessä pääkaupungissa eli »Valkeassa kaupungissa» Oman-lahden rannalla lokakuun 2 p:nä 1869. Hänen heimonsa oli tulista, levotonta rotua, vielä äsken kansalaissotien kiihoittamaa. Käytännöllistä rotua, jolla oli liikevaistoa ja joka kävi kukoistavaa kauppaa Arapianmerellä Adenista Zanzibariin saakka. Sekä hänen isoisänsä että isänsä olivat molemmat olleet pääministereitä, mutta molemmat olivat riippumattomuutensa takia joutuneet epäsuosioon ja saaneet paeta, koska heidän henkeänsä uhattiin. Hän oli peräisin rikkaasta, henkevästä, sivistyneestä ympäristöstä, mutta ei ylimmästä kastista. Hänen vanhempansa kuuluivat hindulaisuuden Jain-koulukuntaan, jonka suurimpia periaatteita on ahimsâ. [8] Tämän aatteen hän tuli sittemmin voitokkaasti todistamaan maailmalle.
Džainalaisten mielestä kykenee rakkaus enemmän kuin järki viemään Jumalan luo. Mahatman isä ei antanut yhtään arvoa rahalle ja jätti sitä vähän omilleen, tuhlattuaan melkein kaiken hyväntekeväisyystarkoituksiin. Äiti, ankarasti uskonnollinen, oli hindulainen Pyhä Elisabet, joka paastosi, antoi almuja ja valvoi sairaiden luona. Perheessä luettiin säännöllisesti Râmâyanaa. Pojan ensimmäinen kasvatus oli uskottu eräälle bramaanille, joka pani hänet kertaamaan Višnun lukuja. [9] Mutta myöhemmin hän valitti sitä, ettei hän ollut koskaan oikein hyvin oppinut sanskriittia: siinä yksi syy hänen salaiseen vihaansa englantilaista kasvatusta kohtaan, jonka takia häneltä jäi löytämättä oman kielensä aarteet. Hän tuntee kyllä erinomaisesti hindujen pyhät käsikirjoitukset, mutta Vedoja ja Upanišadeja hän lukee vain käännöksinä. [10]
Jo koulussa ollessaan hän oli elänyt vakavan uskonnollisen murroksen. Kapinoiden epäjumalista ja turmeltunutta hindulaisuutta vastaan hän oli — tai luuli olevansa — vähän aikaa jumalankieltäjä. Tovereinensa hän meni jumalattomuudessaan niin pitkälle, että söi salaa lihaa (hirvein pyhänhäväistys mihin hindu voi tehdä itsensä syylliseksi!) Hän oli sitten vähällä kuolla sen aiheuttamasta kauhusta ja inhosta. [11]
Mentyään jo lapsena naimisiin [12] hän lähti yhdeksäntoistavuotiaana Englantiin Lontoon yliopistoon ja oikeuskouluun täydentämään opintojaan. Äiti ei suostunut hänen lähtöönsä ennenkuin oli häneltä ottanut kolme džainilaista lupausta, jotka velvoittivat pidättäytymään viinistä, lihasta ja sukupuoliyhteydestä.