Suurilla uskonnollisilla ilmiöillä Idässä on rytminsä. Tapahtuu jompikumpi kahdesta: joko Gandhin ilmiö voittaa tai se toistuu, — kuten ovat toistuneet vuosisatoja ennen Messias ja Buddha — kuolevaisena puolijumalana täydelliseen lihaksitulemiseen saakka, mikä vie uuden ihmiskunnan uuteen levähdyspaikkaan.
Helmikuussa 1923.
Viiteselitykset:
[1] Intian kansan Gandhille antama nimi merkitsee kirjaimellisesti: Mahâ, suuri, Atmâ, sielu. Sana on peräisin Upanišadeista, jossa se merkitsee korkeinta olentoa sekä — tiedon ja rakkauden sopusoinnun kautta — niitä, jotka yhtyvät häneen.
Se on loistava yksilö, Kaiken Luoja, Mahâtmâ,
Aina kansojen sydämissä asuva,
Sydämen, välittömän näkemyksen ja järjen ilmentämä.
Ken sen tuntee, saa kuolemattomuuden.
Tagore lainasi nämä kauniit säkeet kohdistaen ne tähän apostoliin käydessään joulukuussa 1922 Ašramissa (Gandhin mieluisin oleskelupaikka).
[2] C.-F. Andrews lisää: »Hän nauraa kuin lapsi ja ihailee lapsia.»
[3] »Harvat ihmiset voivat vastustaa hänen olemuksensa tenhoa. Hänen suuri kohteliaisuutensa on lauhduttanut ankarimmatkin vastustajat.» (Joseph J. Doke.)
[4] »Kaikki poikkeaminen totuudesta, vaikkapa vain ohimennen, on hänelle sietämätöntä.» (C.-F. Andrews).
[5] »Hän ei ole intohimoinen kaunopuhuja, hänen tapansa puhua on rauhallinen ja hidas; hän vetoo etupäässä järkeen. Mutta hänen rauhallisuutensa luo asioihin mitä selkeimmän valon. Hänen äänensä vivahteet ovat vähäiset, mutta ehdottoman välittömät. Hän ei liikehdi koskaan käsillään, liikuttaa harvoin sormiaankaan puhuessaan. Hänen selkeät sanansa, jotka soinnahtavat pontevin mietelauselmin, vakuuttavat. Hän ei hellitä rahtuakaan ennenkuin varmasti tietää tulleensa ymmärretyksi.» (Joseph J. Doke).