Jokainen täysikäinen mies tai nainen, jolla on neljä annaa, on valitsija sillä ehdolla, että on allekirjoittanut Perustuslain credon. Vaalikelpoisuusikä on 21 vuotta. Ehtona on se, että hyväksyy Perustuslain ensimmäisen pykälän, kongressin asetukset ja toimenpiteet.
[61] Pannen esimerkiksi läheisen ystävyytensä moslemi Maulana Mahomed Aliin hän todistaa kummankin pysyvän uskollisena uskonnolleen. Gandhi ei antaisi tytärtään naimisiin Alin pojille, hän ei jakaisi ruokaa ystävänsä kanssa; ja hänen ystävänsä tekisi samoin. Tämä ei estä heitä pitämästä toisistaan ja olemasta varmat toisistaan. Gandhi ei väitä ollenkaan, että hindujen ja moslemien väliset avioliitot ja yhteiset ateriat olisivat tuomittavat, mutta tarvittaisiin vuosisata tähän yhteensulamiseen pääsemiseen. Käytännöllisen politiikan ei pidä harrastaa sellaista uudistusta. Gandhi ei pane sille estettä, mutta hän pitää sitä ennenaikaisena. Tässä taas ilmenee hänen todellisuusvaistonsa.
[62] Huhtikuun lopusta v. 1921 halveksinta vähenee. Useissa kylissä paariat elävät toisten hindujen kanssa ja nauttivat heidän oikeuksiansa. Sitä vastoin toisissa paikoin, etenkin Madrasissa, heidän asemansa pysyi surkuteltavana. — Kysymys on vastaiseksi kirjoitettu intialaisten Kansallisten Kokousten päiväjärjestykseen. Nagpurin Kongressi oli jo joulukuussa 1920 luvannut hävittää »halveksintasynnin.»
[63] Erään hänen kirjoitelmansa otsakkeena on: Our fallen sisters (syyskuun 15 p:nä 1921).
[64] Gandhi panee vastalauseen Young Indiassa (kesäkuussa 1921).
[65] Lettres from Abroad. Kolme kirjettä maaliskuun 2:selta 5:nneltä ja 13:nnelta päivältä 1921 on julaistu Modern Review'ssa toukokuussa 1921. Tagoren Intiaan palattuaan kirjoittama Totuuden vaatimus ilmestyi Modern Review'ssa lokakuun 1 p:nä 1921.
Näiden kiistakirjoitusten lisäksi tiedämme Tagoren palattuaan henkilökohtaisesti tavanneen Gandhin. Kukaan ei ole julkaissut siitä kuvausta. Mutta C.-F. Andrews, sen todistaja, on hyväntahtoisesti ilmoittanut meille väittelyn aiheet ja vastakkaisuuden pääkohdat.
[66] Hän mainitsee juuri tästä eräässä viimeisimmistä kirjoitelmistaan, jota hän nimittää: »Liian pyhä tullakseen painetuksi» (helmikuun 9 p:nä 1922). Tagore ja Gandhi ovat tunteneet toisensa jo pitkän aikaa, Gandhi oli useasti oleskellut Tagoren luona Santiniketanissa. Hänellä oli lupa, sanoo hän, pitää tätä taloa turvapaikkanaan; ja hänen ollessaan Englannissa hänen lapsensa olivat siellä kasvatettavina.
[67] Ja myöhemmin: »Kaikki kunnia Mahatmalle! Mutta poliitikkomme eivät voi luopua halustaan saada käytellä häntä salaisen ja viekkaan šakkipelinsä siirtonappulana.»
[68] Maaliskuun 5 p:nä 1921.