[69] Maaliskuun 13 p:nä 1921. Uusittu ja kehitetty kirjoitelmassa: Kulttuurin yhteys (Modern Review, marraskuussa 1921).
[70] Ensimmäinen Home Rule-liike Intiassa, Bengaalin divisionan nostattama vuosina 1907—1908.
[71] The Poet's Anxiety, kesäkuun 1 p:nä 1921.
[72] S.o. ne, jotka ovat luopuneet persoonallisesta elämästään tuodakseen ykseyden ihmisille.
[73] Upanišadien ensimmäisen säkeistön toisinto.
[74] The great sentinel, lokakuun 13 p:nä ilmestyneen artikkelin pääkirjoitus.
[75] Uskonnollinen kohtalo.
[76] Siellä täällä muuten ihailtavia siveellisiä säädöksiä! »Mikä on mennyt, on mennyt. Mennyt on peruuttamaton, siitä on tullut osa iäisyyttä, eikä ihmisellä ole enää mitään vaatimusta siihen. Älä haudo kostoaikeita vääryyksille ja olleille loukkauksille! Kuollut menneisyys haudatkoon kuolleensa! Toimikaamme elävässä nykyajassa, ohjaajinamme sydämemme ja Jumala!» Kirjan alusta sen loppuun jäätikön puhtaus.
[77] Tagore oli kai sitäkin herkempi tällaisille kirjoituksille, kun Gandhin Ašramin (mistä tämä Evankeliumi on kotoisin) ja Tagoren Santiniketanin välillä oli syntynyt kilpailu, jota molemmat johtajat koettivat välttää. Sen näkee eräästä kirjoitelmasta helmikuun 9 p:ltä 1922 Young Indiassa: Gandhi valittaa siinä, että joku sanomalehtimies oli Ašramin asiassa hänen omikseen pannut sanoja, joilla oli Santiniketania loukkaaava luonne. Hän todistaa kunnioitustaan Tagoren taloa kohtaan — kylläkin vissillä peitetyllä huumorilla: »Jos minun tulisi päättää toisen tai toisen paremmuudesta», hän sanoo, »huolimatta Ašramin kurista ja aamunoususta, minä äänestän Santiniketania. Se on vanhempi veli, paljon vanhempi iältään ja myös viisaudeltaan. »Mutta hän lisää ilkeästi: »Varokaa, Santiniketanin asukkaat, kilpailua pienen Ašramin kanssa!»
[78] Minun mielestäni Gandhi on yhtä yleismaailmallinen kuin Tagore, mutta toisella tavoin. Hän on sitä siveelliseltä tunnoltaan, Tagore järjeltään. Gandhi ei sulje ketään pois rukouksen ja jokapäiväisen työn yhteydestä. Täten ei apostoli ensimmäisistä ajoista saakka erottanut juutalaisia pakanoista; mutta kaikille hän määräsi saman siveellisen kasvatuksen. Näin tahtoo Gandhi. Mutta juuri tässä on hänen ahdasmielisyytensä: ei sydämessä, joka on yhtä laaja kuin Kristuksen, vaan älyllisen asketismin ja köyhyyden hengessä. (Tämä on niinikään Kristusta.) Gandhi on keskiaikainen universalisti. Vaikka häntä kunnioitammekin, olemme Tagoren puolella.