Vaimonsa tuli kamariin ja sanoi hänelle:
"Minun pitäisi saada rahaa."
"Mitä sinä taasenkin rahalla teet? Sitä menee kuin tulva-vettä, enkä minä tiedä hiiteenkö sinä sitä syydät?" sanoi Teikku.
"Huoneiden vuokra on maksamatta, pojat tarvitsevat kenkiä, tytöt vaatteita, liha on kaikki, leipä on loppunut ja Emmikin tarvitseisi uuden hatun —."
"Hiidestäkö minulla on kaikkiin sinun tarpeisiisi rahaa!" ärjäsi Teikku. "Emmikin, se sinun fröökinäsi, se on minulle yhden tekevä, oli hänelläkin hattu tai riihimyssy. Minulla on tekemistä että saan rahaa edes todellisiinkaan tarpeisin; ei ole varaa tuhlata joutaviin. Paljonko luulet tällä kertaa tarvitsevasi?"
"Tarvitseisi saada vähintäänkin kahdeksan markkaa, vaan luulen, että, jos olisi edes neljäkään, hetkinen silläkin toimeen tultaisiin."
"Ei minulla ole kuin puolitoista markkaa tällä kerralla. Sen hatun voit jättää ostamatta. Se on minusta kiusallista, heti ruvetaan häntä pöökäämään, kun kapalovyö vielä perässä venyy."
"Täytyy ostaa ainoastaan tarpeellisimmat ostokset. — Minustakin on kiusallista, kun sinä kulutit meidän ainoatkin varamme sillä käräjöimisellä. Nyt ei olisi hät—."
"Ole hiljaa! Minä en kärsi kuulla moisia puheita."
"— Mutta mitä? — Saumanen tulee tänne. Varmaankin on taasen hänen Sannansa, se heikompi astia, sairassa. Minun täytyy nyt näyttäytyä arvokkaalta. Sinä saat mennä ostoksillesi, vaan muistakin, ett'et käytä sitä rahaa turhuuksiin, sillä siinä ovat minun ainoat lanttini", sanoi Teikku.