Sitten asettui hän pöydän eteen istumaan, ollen lukevinaan "Pientä haavalääkäriä."
Saumanen tuli kamariin.
Tulija sanoi hyvää huomenta; Teikku ei ollut kuulevinaan. Saumanen rykäsi; yhtä huonolla menestyksellä. Viimmein, kuin hän kolisi niin kovaa, että itsekin siitä hämmästyi, oli Teikku heräävinänsä syvällisistä tutkinnoistansa.
"Ka, Saumanen. Kuinka takkinne ja frakkinne tänä aikana menestyy? Oletteko pysyneet hyvissä voimissa? Kuinka eukkonne ja tyttärenne jaksaa?" kyseli hän kohtelijaasti.
"Kiitos kysymästä. Kyllähän minä aina jaksan, vaikka vanha jo olen. Syön ruokani, teen työni, niin miks'ei jaksa, jaksaapa hyvinkin. Vaan Sanna on taasen sairassa, enkä minä tiedä, mitä hänelle tehdä; sen asian vuoksi minä tänne tulinkin, jos te niinkuin tietäisitte siihen jotakin apua?"
"Vai niin, hm! Vai on Sanna taasen sairassa. Mitenkä hän on kipeä?"
"Illalla oli hän vielä ihan terve, vaan yht'äkkiä tuli hän sairaaksi. Hän ei ole oikein minulle selvittänyt mistä paikasta on kipeä, vaan kovasti hän näkyy olevan tuskalla. Minä pelkään, että hänessä rut—."
"So so! Älä sano yhdellekään ihmiselle sitä!" huudahti tuo taitava lääkäri, lyöden nyrkkinsä pöytään että kajahti. "Et kellekään, sanon minä, sillä nuo tyhmät talonpojat rupeaisivat silloin pelkäämään, ja se tarttuisi silloin heihin sen pahemmin", sanoi hän. Sitten alkoi hän oppineen näköisenä selailla vanhoja lääkelistoja. Tempasi vihdoin yhden, kopioitsi sen suurella kiiruulla ja antoi sitten Saumaselle.
"Tämän presehtin te viette apteekiin ja käskette valmistaa mitä pikemmin sitä parempi. Sitten kuin menette kotianne, niin teidän on ensin kuumennettava tiilikivi ja pudotettava se tervaämpäriin, sitten pitää teidän ja eukkonne nuuskata sitä terva-höyryä, ettei se tauti teihin tarttuisi, sillä se on — näin meidän kesken puhuen — ruttoa, mitä vaarallisinta, vaan sitä ei saa sanoa yhdellekään elävälle olennolle, sillä silloin tulisivat ihmiset ihan hulluiksi. Sitten on teidän otettava vähän kanverttia ja pantava pieneen pussiin kaulaanne; vaimonne on tehtävä samoin. Ja joka kerran kuin menette ulkoa sairaan huoneesen, on teidän aina nuuskattava sitä tervan-höyryä, ettei teihin tauti tarttuisi."
"En kuolemaksenikaan minä muista kaikkia teidän määräyksiänne, parasta on että lähdette te itse johtamaan meitä oikealle tolalle sairaan hoitamisessa, siis siitä joku tulee", pyyteli Saumanen.