"Äiti, minun pitää päästä kaupunkiin!" sanoi Antti äkkiä.
"Joko sinä taasen —, nuorihan sinä olet vielä."
"En minä ole enään nuori; nuorempana Raja-Jaakkokin on oppiin mennyt,"
"Raja-Jaakko puhuu tuulia taivaita. Ei häntä tarvitse uskoa."
"Mutta hyväpä kuuluu Onnelan Matillakin olevan opissa olla. Menneellä viikolla kuuluu tulleen Matilta kirje Onnelaan. Ja siinä on kirjoittanut, että kun hän 'förbynktää', niin pääsee kisälliksi."
"Oletko käynyt Onnelassa? Entä kun puhuvat turhia. Kun hän kirjoitti ensikerran, niin siinä oli, ett'ei ruokakaan piisaa vaikka kuinka siunaisi."
"Mutta minun pitää päästä oppiin", sanoi poika päättävästi.
"No sinne sinun mielesi vaan tekee. Se Raja-Jaakko on pannut pääsi pyörälle mokomilla hullutuksillansa", sanoi äiti pahastuen poikansa itsepintaisuudesta.
"Ei ne ole hullutuksia; minä uskon ne tosiksi."
"Vai uskot ne tosiksi, mokomatkin lorut. Ei ole niissä uskomista, valhettelee se mies yhtenänsä."