"Mitäs räätäli arvelee? Luuletteko tulevan näistä velteistä lämpimät ja kylliksi kookkaat?" kyseli isäntä hyvillämielin.
"Kyllä tulee, kokoa, sen vakuutan. Mutta — minkä tähden te oikeastaan näitä näin isoja teetätte? Luulisihan sen vähemmänkin välttävän; vai kuinka? En ole vielä tähän elettyyn mokomia laittanut, vaikka viime nauriinkylvön aikana täytin jo viisi seitsemättä."
"Kyllähän näistä nyt kookkaat ja komeat tulee, niinkuin talonisännällä olla pitääkin, varsinkin näin aikatalon isännällä. Ja jos minä tässä vielä niinkuin naimaan rupean ja sattuu vielä lihava eukko, niin eipähän tule riitaa silloin peitosta", tuumaili isäntä ja hykersi ilosta käsiään.
"Aiotteko naida vielä, vaikka olette ikäloppu jo koko mies?"
"No eipähän sitä tiedä vielä varmaan mitä tulevaisuus mukanaan tuo", tuumaili isäntä hartaudella ja meni kamariinsa.
"Vai naimaan, hänkö kölliskö naimaan", puhkesi räätäli puhumaan isännän mentyä. "Sen minä sanon, että hänestä juoppo-ratista ei huoli enään ei Pirttimaan Priitakaan, olkoon vaan niin rikkaan Ylitalon isäntä kuin onkin. Vaan koetan minä sentäänkin toimittaa hänelle Raja-Kaisan toisesta kylästä, jos tuo silloin antaisi edes yhdenkään ryypyn oikeata talonpojan juomaa. Se tässä vasta oikein auttaisi miehen terveeksi. Kumma paikka, kun ei anna koskaan oikeata ryyppyä mestarilleenkaan, vaikka aina heti tulen kun käskee."
Heti isännän kamarista tupaan tultua alkoi hän puhua asiastaan isännälle:
"Jos vaan on teillä halua vielä naida, niin siinä teette oikein jos valitsette Raja-Kaisan naapurikylästä. Minä olen kuullut, että hän on rikas, hyvä käsityö-ihminen ja päälliseksi hän on muutenkin kuuluisa", puhui räätäli.
"Olenhan minäkin sitä ajatellut, vaan kun en ole vielä häntä nähnyt, niin en ole osannut oikein päättää. Oletteko te nähny häntä?"
"En minä ole nähnyt. Vaan teidän renki, Jussi, joka on samasta kylästä josta Kaisakin, voisi tietää vielä enemmän hänestä."