Sitten käski hän räätälin kamariin ja koska hän osasi kirjoittaa, niin pyysi isäntä häntä kirjoittamaan kosiokirjettä Raja-Kaisalle. Mielellään suostui räätäli isännän pyyntöön, varsinkin kuin hän sai ensin alustavan ryypyn isännän hopeapikarista, ja kun kirje olisi kirjoitettu, olisi luvissa toinen, ja jos asia luonnistaisi, niin sitten vielä kolmas.
Parastansa teki räätälin kynä laatiessaan sievistelyjä ja kohteliaisuuksia isännän kosiokirjeesen. Vaan pääasiallisesti ei siihen tullut kuitenkaan muuta, kuin: "että jos Kaisa neiti vaan tuumaan taipuu, pyydettiin taivaan nimessä, että hän, Kaisa rakas, tekisi hyvin ja tulisi ensi perjantaina päivä-junalla rahoinensa päivinensä sulhasensa Ylitalon isännän syliin. Isäntä puolestansa lupasi tulla asemalta häntä noutamaan kotiansa. Lupasi panna oriin uuden kirkkoreen eteen, uudet veltit, ne Pohjanmaan parhaat, peitoksi ja sitten kyytitä kuin 'provastia'."
Sellainen oli parhaasta päässä se kirje, joka kirjoitettiin ja moneen kertaan lakattuna viimeinkin heitettiin postin huostaan.
Isäntä oli hyvillään ja räätäli samoin. Vaan eipä kummakaan että räätälikin oli, sillä hänen päässään humisikin kaksi isännän antamaa aimollista ryyppyä.
— — —
Ensi perjantaina oli Ylitalon isäntä lupauksensa mukaan asemalla, odottamassa morsiantansa tulevaksi.
Ja morsian tuli.
Väkijoukosta kuului kimeä huuto:
"Onko täällä Ylitalon isäntä?"
Ja Ylitalon isäntäkin oli.