Illalla, päivätyön päätyttyä, ilmoitti setäherra Jansonille kaikella ystävyydellä, ettei hänen ensinkään haluttanut saada perilliseksensä senlaista raivokasta ihmistä, kun Janson oli, ja että hänellä oli huomenaamulla asia pois talosta. Yhtäkkiä oli Janson näin alennettu rikkaan kauppahuoneen ainoasta perillisestä pennittömäksi seikkailijaksi, jonka tuli tyhjin taskuin jukkaroida ulos avaraan maailmaan.
Viluisena ja masennettuna nähtiin hän aamulla, kädet ahtaissa housujensa tyhjissä taskuissa suojassa kylmältä syystuulelta, marssivan nolona kestikievaria kohden.
— — —
Vuosia on kulunut. Herra Janson on taasen päässyt tukevaan asemaan onnistuneiden kauppayrityksiensä suosimana. Uljaasti kohoaa hänen uusi talonsa ylös taivasta kohden. Ja mikä vielä oli hupaisempi; hänen oli onnistunut juonitella toisen kauppamiehen konkurssiin, ja sitä voittoa hän osasi pitää arvossa. Hänellä ei ollut ketään muita kilpailijaa sillä paikkakunnalla.
Hän oli taasenkin sulhasmies. Äsken kerrottujen tapausten johdosta oli hänen entinen morsiamensa ilmoittanut hänelle kohtelijaalla, mutta sangen pistelijäällä kirjeellä, että hänen ei ensinkään haluta yhdistää kohtaloansa mokoman seikkailijan kanssa ja että hän kiittää luojaansa, kun tuli aikanansa asiat oikein kuulleeksi. Vaan nyt hän oli taasenkin kihlannut nuoren, kauniin ja lempeän neitosen, ja hän oli ainakin hyvillänsä tuosta vaihdoksesta, oikein riemastuksissansa.
Oli kaunis kesäilta ja mitä iloisimmalla tuulella lähti hän tavalliselle iltakävelyllensä. Hän oli, kuten sanotaan, hieman liikutettu ja hänen teki mielensä syleillä koko maailmaa. Verkalleen asteli hän eteenpäin ja suunsa vetäysi mitä suopeimpaan hymyilyyn, ja hän huiskutti keppiänsä ilmassa. "Voi kuinka suloista sentäänkin on olla sulhasmies". tuumaili hän.
Tuli muudan talonpoika herra Jansonia vastaan, se meni sivu katsomattakaan.
"Etkö sinä sen tolvana älyä nostaa lakkiasi"?! tuiskasi herra, tarttui mieheen kiini ja alkoi sukia kepillänsä. Vaan mieskin teki tenää ja rysyten siinä yhdessä vierähtivät he ojaan, herra Janson sortui alle ja hänen kätensä meni olkapäästä sijaltansa.
Ensi käräjissä sakotettiin herra Jansonia maantienrauhan rikkomisesta. Eikä siinä auttanut enään mikään, hänen nimestään jäi tästä lähtien pois "kunniallinen ja hyvämaineinen".
"Tuhannen tuhatta" mutisten kömpi herra Janson sinä iltana vuoteeseensa. "Mutta," ajatteli hän, "minä olen vielä sittenkin rikkaan kauppahuoneen omistaja ja eihän se mitä tee jos vähän sakotettiinkin."