Akka hankkiusi antamaan minulle aimo selkä-saunan. "En minä paljon osallisena siinä ollutkaan", uskalsin minä muistuttaa.
"Vai et sinä ollut osallisena siinä! Vai et! Senkin ryökäle! Vaan tästäpä sinä saat palkkasi, kun olet yksin vielä saamatta. Sinähän se juuri Henten narrasitkin rääkättäväksi", kiljui emäntä.
"Joko Henttekin on saanut osansa", sanoin minä kotini läheisyydestä rohkeampana, kuin oikeastaan selkäni turvallisuus olisi sietänytkään.
"Antakaa, yhy, antakaa äiti tuota p—rua oikein!" ähelsi vieressä
Hentte.
"Vain vielä Hentteäkin! Eikö siinä ollut kyllä, kun te olette sitä pari tuntia kiusanneet? Mutta sanoppas, junkkari, mitä te siellä Hentelle oikein teitte? Mitä! Etkö aio sanoakaan? Mutta kyllä minä sinun suusi aukaisen! Ole varma siitä! Senkin juutas!"
"Eihän me mitään muuta, kun vähä vääjättiin —", sanoin minä siinä varmassa vakuutuksessa, että en minä nyt oman kotini portaalla sentään tule vieraan kädestä selkääni saamaan.
"Neen! Koetahan tuossa nyt oikein valehdella! Sen kipeämmästi minä sinun selkääsi muokkaan."
"Lyökää jo, äiti", muistutti Hentte.
"Niin! Mitäpä tässä on hyötyä pitkästä viivytyksestä. Selkääsi sinun pitää saamaan kuitenkin. Niin se on yhden tekevä, antoipa sen antimen kuka hyvänsä; joko minä tai muut Kuulepas, lurjus, sinun nyt pitää olla hiljaa, eli jos vaan huudat ja nostat sillälailla tavatonta melua, niin minä lyön sinua vaan kovemmasti. Sillä sinä pääset kaikkein vähemmällä, kun otat kurituksen nöyrällä mielellä vastaan", puheli emäntä.
Hän istui portaan istuimelle ja veti minut tukasta myötänsä.