Kalle menee syömään ja tuumaa jurosti mennessään:
"Onkohan siinä särpymessä piimää taasen ollenkaan?"
"Piimää ollenkaan! Miksi niin kysyt? Piimätuoppi on edessäsi", sanoi isäntä.
"Niin", sanoi Kalle. "Tässä talossa on hemmetin huono ruoka ja ympyriäiset päivät."
"Huono ruoka!" matki isäntä. "Niinkuin ei kelpaisi renkimiehen syödä.
Kiitä ettäs saat sellaista."
"Huono on ruoka"! sanoi Kalle kauhtuen ja nousi pöydästä. "Ei keittokupin päällä näy kiiluvaista, vaikka kuinka vahtaisi ja isäntä höystää ruokaa siten, että istuu vieressä ja puhuu muka: 'syötävä pitää olla hyvää, ei työmies muutoin jaksa työtä tehdä.' Ja päivät sitten. — Ei niinkään paljon auki kuin hevosen kenkä. Sen sanon sinulle isäntä: 'jos ei tämä talo paranna tapojansa, niin minä parannan taloja'."
"Jos et lakkaa noita viisastelujasi puhumasta, niin saat marssia matkoihisi." Ja isäntä meni vihoissaan kamariinsa.
Senkin heittiö — alkoi isäntä miettiä, — millä lailla puhui roisto. Tarvitsisi saada pieni ryöpäys koko mies. Vaan kovin on julma, väkevä tappelemaan; pieksi se Isonmäen Iikankin aivan pataluhaksi. Kolmeen viikkoon ei Iikka parka liikahuttanut kättä ei jalkaa. Kyllä pehmeni mies silloin. Ja Alikylän pojat pelkäävät häntä pahemmin kuin paholaista. Vaan enköhän minä sentäänkin häntä voittaisi, voittaisin maar minä. Tukevat on nyrkit minullakin, ei niidenkään kanssa ole leikitteleminen. — Mitähän se Kalle nyt siellä tuvassa toimii? Meneeköön tuo vielä työhön. Kun olisi katsoa. Pitäisi tässä minunkin lähteä niittämään kasteen aikana, kun viitsisi. Ei viitsisi aina isäntämiehen edestä olla joka tiima työssä. Niin, olenhan isäntä talossani ja mitäpä siitä isännyydestä olisi hyötyä, kun rääpöstäisi aina vaan työssä. Vaan se Kalle pakana, jos ei menekään enään niitylle, kun tuli käskeä hötästyksi pois; tekisipä mieli pyytää sijallensa. Nauraisi vasten partaani heittiö. Ei, ei vaikka mikä olisi.
Samassa tuli Kaisa kamariin.
"No, mitä se Kalle siellä tuvassa tekee, kun ei ole näkynyt meneväksi niitylle?"