"Pois? Sinäkö pois"? oli isäntä kummastuvinansa.
"Niin. Itse käskitte."
"Minäkö? No ole nyt."
"No kuulihan sen Kaisakin."
"Kaisa! No perhana. Missä se Kaisakin kuhnailee? Olenko käskenyt Kallea pois talostani?"
"En minä — — taisittehan — — no, ei nyt suoraan — vaan noin kalpimitten."
"Kuulitte sen! No, ettekös nyt itsekin muista"?
"En kuolemaksenikaan, — — mistä minä semmoisia? — — joutavia!"
"Ei ensinkään joutavia. Pois menen"! sanoi Kalle vihapäissä, kun isännän houkutukset alkoivat kovin suututtaa.
"No, hei mene, äläkä vatkuta! Hiisiäkö siinä tollotat?" Ja isännän sormen päitä syyhytti, lihan ja nahan välissä tuntui niin somalta, teki mieli kyhnäyttää.