"Pianpa ne pojat kävivätkin; vai niin, vai öljytyn lusikan", tuumi
Elias, purkaessa meidän kuormaamme.
"Yksi, kaksi, kolme ja neljä kauhaa, ja vielä monta lusikkaa", laski Elias, katsellessaan meidän tuomia mallipuitamme ja näytti tulevan hyvälle tuulelle.
"Pelakkaaste ja laulakaaste nyt", muistutin minä.
Elias otti "hanurikkansa" esiin ja lauloi:
"Ei mun kotoni ole korvessa
Ja ei mun majani mantereessa,
Vaan venehillä vetten päällä,
Aalloilta häilyvä."
Sitä laulua hän ei tavallisesti laulanut, kun silloin, jos me olimme tehneet jonkun erityisen palveluksen. Mutta meidän mallipuistamme hän sai hyviä kauhoja ja lusikoita, ja silti hän sen meille lauloi nyt ja se oli meistä mieluista.
* * * * *
Muutamia vuosia oli kulunut ja Elias oli jo hyvin rapistunut. Viime kesänä ei hän ollut enään jaksanut torkota ollenkaan, hän oli onkinut vaan. Ja nyt talvella hän ei enään jaksanut vetää "skuunariansa", joksi hän sanoi laiturikelkkaansa, talosta toiseen, vaan hän otti meitä poikasia päivämiehiksi, eli "hevosiksensa", kuten hän sanoi, laulupalkalla tietenkin. Muutamana talvi-iltapäivänä aikoi hän lähteä "värstaansa" kanssa Haaralaan ja se sanoma oli oikea Jobin posti meille poikasille ja me olimme kokoontuneet sanomaan jäähyvästiä ukolle. Mutta kun aamupäivällä oli tuiskunut ja tiet olivat jotensakin ummessa, niin alkoi hän pyydellä rotevampia meistä poikasista hevoseksensa. Me suostuimme kohta ja tavallisista palkkalauluista ei nyt ollut puhettakaan.
Haaralassa otettiin Eliasta iloisesti vastaan, sillähän oli iloinen aina ja oli tervetullut vaikka mihin taloon.
Tupaan tultuansa ja saatuansa pois päältänsä sarkatakkinsa, meni hän lämpymän uunin eteen istumaan ja me pojan pahaset kiusaamaan ukkoa kertomaan meriretkistänsä. Mutta ukkopa ei ollutkaan nyt oikein sillä tuulella, hänellä ei ollut näetsen taasen tupakkia, vaan kun meidän pyyntöömme yhtyi vanhempiakin ihmisiä ja renki Kalle oli ensin antanut vankan kourallisen "mettisen laulupuita", niin jopa viimein ukko suostui. Päre pistettiin pihtiin palamaan ja sitten istui nuoret ja vanhat piiriin vanhuksen ympärille. Ukko alkoi: