"Perhana, kun olisi viinaa, että saisi upottaa siihen kaikki vaivat ja vastukset", ähkäsi hän astellessaan.
Sinä iltana tuli Jussi erittäin happamalla muodolla kotia. Priita-Maija ihmetteli sitä, mikä nyt Jussille oli tullut. Hän ei vielä tietänyt Jussin konsertissa käynnistä mitään, vaan jotakin ikävää hän epäili tapahtuneen ja päätti ottaa siitä selvän kun he pääsevät kahdenkesken puheisille.
Jussi istui alakuloisena penkillä, miettien keinoa, millä pääsisi helpoimmin läpi, vastaamatta suoraan Priita-Maijan kysymyksiin, vaan ei löytänyt mitään reikää.
Kun kaikki muut olivat menneet pois tuvasta, sanoi Priita-Maija:
"Missä sinä nyt olet ollut tämän päivän ja illan, ja mitä sinulle on tapahtunut, kun olet niin pehmeän näköinen, kuin olisi hierottu jokapaikasta koko mies?"
"Enpähän ole juuri ollut paljon missään, tuolla olen vaan pitkin kyliä kävellyt, töllistellyt," vastasi Jussi alakuloisesti ja kierrellen.
Vaan sepä ei Priita-Maijaa tyydyttänytkään. Hän ei olisi nyt laskenut
Jussia tunnustamatta; ei vaikka olisi jäänyt vanhaksi-piijaksi.
"Ethän vaan ole tapannut kortilla rahasi?" kysyi hän, katsoen paljonsanovasti ja merkillisesti Jussia silmiin.
"En ole tapannutkaan", sanoi Jussi jurosti.
"Vaan jotain sinulle on tapahtunut, minä näen sen aivan selvästi? Sano vaan minulle kaikki, sano 'kullallesi' mikä sinua vaivaa?"