»Ihailen puutarhaanne», lausui Martin.
Judith näytti heille puutarhaa ja sitten taloa. He kyselivät kaikenlaista ja ihailivat kalustoa ja harvinaisia kirjoja, joita hän valitsi heille kirjastosta.
»Kun isä palaa kotiin, pitää teidän tulla häntä tapaamaan», sanoi hän.
»Hän näyttäisi teille kirjojaan kovin mielellään.»
Hän oli varma siitä, että isä pitäisi näin kiitollisista nuorista miehistä.
»Haluakin kauhean mielelläni tutustua häneen», vakuutti Martin. »Olen usein kuullut hänestä.»
Judithin posket hehkuivat.
»Eipä ihmekään, että olet kirjatoukka, Judy», huomautti Roddy, tutkien hyllyjä viehättynein silmin. »Niin olisin minäkin, jos tämä olisi aina läheisyydessäni.»
Hän tuskin jaksoi kiskoutua irti ahnaasti katselemasta.
Hallin seinällä riippui vesiväri-muotokuva, joka esitti Judithia kuusivuotiaana.
»Ahaa!» äänsi Roddy. »Muistan sinut tällaisena.»