Mutta verkkaisesti Roddy pudisti päätänsä ja hymyili.
»Minä en koskaan sano.»
Judith kääntyi menemään sisälle.
»En minäkään. Mutta luultavasti kerran sanon — jollekulle, yhdelle henkilölle, jotakin — totuuden, ainoastaan kerran — vain kokeakseni, miltä se tuntuu.»
Roddy seurasi häntä sisälle äänettömänä.
* * * * *
Martin ja Tony lepäsivät nojatuoleissa, näyttäen unisilta.
»Ihmispoloiset — kaipaavat vuoteeseen. Se on paikallaan, minä lähden nyt. Haluaisin toivottaa hyvää yötä Julianille.»
Sellaisena iltana ei Juliania saisi jättää vihaiseksi yksin. Ei saisi jäädä minkäänlaista laiminlyöntiä ainakaan hänen puoleltaan.
»Hän on Peterin luona.»