»Pitääkö Roddy hänestä paljon?»
»Oh Roddy! Pitääkö hänestä. En tiedä.»
»Hän näyttää pitävän hyvin paljon Roddysta.»
»Niin, siltä näyttää.» Hän katsahti tyttöön terävästi.
Silloin Judith tunsi pelänneensä toisen vastaavan sillä tavoin, luovan häneen juuri sellaisen katseen. Hän muisti Tonyn äkkiä käyneen vihamieliseksi ja hänen silmänsä kalseina ja valppaina suuntautuneen häneen, kun hän Roddyn seurassa palasi sisälle kuistilta.
Taaskin kuuluivat äänet hänen korviinsa, muistuttaen uudistettua varoitusta: »Pysyttele poissa. Sinua ei täällä kaivata. Me olemme kaikki ystävyksiä, miehiä, tyytyväisiä omaan seuraamme. Emme halua naisia häiritsemään itseämme.»
Parasta oli olla menemättä alakertaan kaikkien heidän seuraansa, turvallisempaa oli jäädä tänne rauhaan Julianin luokse. Hän empi, silmäillen taaksensa epäilevänä ja yksinäisenä; mutta tällä kertaa häntä ei kehoitettu jäämään. Lampun hillitty hohde täytti huoneen, valaisten Julianin hahmon; hänen otsansa oli painunut uneliaasti ja miettivästi, toinen vankka olkapää kaartui eteenpäin tukemaan siihen nojautuvaa valkeata kääröä. Hänen asentonsa viittasi siihen hänessä piilevään johonkin, mitä oli vaikea nimetä — eräänlaiseen hieman vääristyneeseen kauneuteen ja ylevyyteen. Ihan hänen kapean vuoteensa vieressä oli Peterin vuode, ja pieluksella viruivat Peterin molemmat plyyshikankaiset eläimet.
Hiljaa hän sulki oven, poistuen tuon omituisen parin luota. Jos
Mariella olisi nähnyt heidät, olisivatko hänen kasvonsa muuttuneet?
Taaskin alakertaan.
Se, joka tarjoutuisi saattamaan häntä kotiin, ei olisi Roddy. Yhdellä vilkaisulla hän näki, että Roddy pysyisi erossa hänestä loppu-illan: hän nojasi uuninreunustaan, ja Tony oli hänen vierellään käsivarsi hänen hartioittensa ympärillä; ja Tonyn häneen, Judithiin, kylmästi tähystävät silmät ilmaisivat, ettei Roddy ollut häntä varten. Hänen sydäntään vihlaisi kivistävästi; hänen piti olla mustasukkainen tuolle nuorelle runoilijalle Tonylle, sillä viimemainittu oli mustasukkainen hänelle. Hänen hyvän yön toivotukseensa Roddy vastasi hyytävästi, tekomuodollisen kohteliaasti, kumartaen päätänsä, nauraen hänelle. Martin auttoi vaipan hänen hartioilleen kunnioittavin käsin, ja he lähtivät ulos.