»Tulkaa sisälle!» kehoitti hän säpsähtäen vastaukseksi oveltaan kuuluvaan koputukseen. Siellä seisoi joku yöpukuinen olento, jonka hartioille valui aaltoileva, vaalea tukka.
»Oi!» huudahti Judith jaksamatta hillitä ihastustaan. »Toivoin…»
He katselivat toisiaan punehtuneina ja säteilevinä.
»Näin teidät ruokasalissa.»
»Niin. Minäkin näin teidät.»
»Istuin väärässä pöydässä. Se oli kamalaa.»
»Toivoisin, että olisitte istunut minun vieressäni… Mikä on nimenne?»
»Judith Earle. Entä teidän?»
»Jennifer Baird.»
Niin. Jennifer oli sopiva nimi.