»Se on soma nimi.»
»Minkä tähden ette tullut eilen?»
»En vain muistanut. Sotkin päivät… Eikö se ollut kauhea alku?» He nauroivat.
»Minä teen aina sotkuksia; ettekö te tee? En milloinkaan muista päiviä enkä muita seikkoja.»
»En minäkään.»
He nauroivat taaskin.
»Olen hyvilläni siitä, että löysin teidät, sen sanon», virkkoi
Jennifer. »Aloin ajatella, että minun olisi pakko lähteä täältä pois.»
»Niin minäkin.»
He katselivat toisiaan säteilevin silmin.
»Nyt olen jo kolmatta kertaa teitä tapaamassa. Missä ihmeessä olette ollut? Pelkäsin teidän sulkeutuneen lukon taakse pesukomeroon itkeäksenne rauhassa tai jonkin muun tähden.»