Roddy juoksisi esille tervehtimään häntä. Kaikki selviäisi Tonyyn nähden.
Hetkisen se näytti selvältä, viehättävältä, välttämättömältä ratkaisulta.
Mutta mitä heidän kasvonsa häneltä salaisivat tai hänelle paljastaisivat? Millaista sietämätöntä hauskuutta, epäilyä, hämmästystä, halveksumista?
Ja mitä hän voisi sellaisena iltana tehdä muuta kuin sanoa Roddylle: »Rakastan sinua», ja sitten taas lähteä pois? Uskaltaa mitä tahansa, juosta Roddyn luokse ja huutaa:
Olen kuolleista noussut Latsanis, olen tullut kertomaan sintille kaikki, tahdon kertoa sinulle kaikki.
Entä jos Roddy vastaisi seuraavat tuhoisat sanat:
En minä sellaista lainkaan tarkoittanut, en sitä, en lainkaan sitä.
Jos Roddy tuijottaisi häneen ja kylmästi vastaisi, puhuen todellista kieltä:
»Oletko hullu?»
Olisipa se uskallettua!…